Säätiön historia

Suomen Lähi-idän instituutin säätiön perustivat Suomen Kulttuurirahasto, Helsingin ja Joensuun yliopistot, Åbo Akademi, Suomen evankelis-luterilainen, ortodoksinen ja katolinen kirkko sekä joukko järjestöjä ja yksityishenkilöitä vuonna 1994.

Suomalaisen Lähi-idän tutkimuksen juuret ulottuvat 1600-luvulle saakka, sillä itämaisia kieliä on opiskeltu Suomessa Turun Akatemian (nyk. Helsingin yliopisto) perustamisesta 1640 alkaen. Lähi-itään keskittyvän tiedeinstituutin perustaminen 1990-luvulla pyrki vahvistamaan suomalaisen tutkimuksen kunniakasta perinnettä.

Ensimmäisinä vuosina säätiön toiminnan kehittäminen oli pitkälti asialle omistautuneiden henkilöiden osa-aikaisen tai vapaaehtoisen työn varassa. Suuri kiitos instituutin toiminnan käynnistämisestä ja kehittämisestä kuuluu säätiön hallituksen puheenjohtajana vuosina 1994 – 2002 toimineelle professori Heikki Palvalle, säätiön asiamiehenä samoina vuosina toimineelle dosentti Aarne Toivaselle ja instituutin ensimmäiselle johtajalle, 1998 aloittaneelle filosofian tohtori Mikko Louhivuorelle. Ensimmäisenä varsinaisena toimintavuonna 1995 säätiö juhli avajaisiaan Jerusalemin kaupungintalolla Mika Waltari -näyttelyn merkeissä, tapasi potentiaalisia yhteistyötahoja ja tuki taloudellisesti viittä Lähi-itään suuntautunutta koulutusmatkaa, joille osallistui yhteensä 120 henkeä.

Kolmen ensimmäisen toimintavuoden aikana säätiöllä ei ollut lainkaan täysipäiväisiä toimihenkilöitä tai omia toimitiloja, vaan toiminta hoidettiin kotimaassa toimivan asiamiehen ja kolmen Lähi-idässä toimivan edustajan voimin. Koulutusmatkojen ja stipendien lisäksi säätiö panosti alusta lähtien myös kulttuuriin. Vuonna 1996 suomalaista kulttuuria esiteltiin näyttävästi Kairossa, seuraavana vuonna Damaskoksessa ja 1998 Ammanissa. Samaan aikaan säätiön luottamushenkilöt ja paikalliset edustajat loivat pohjaa vakiintuneelle toiminnalle.

Vuonna 1998 instituutti sai ensimmäiset toimitilansa ja sen ensimmäisenä (osa-aikaisena) johtajana aloitti 1. huhtikuuta 1998 FT Mikko Louhivuori. Instituutti sai käyttöönsä toimipisteet Palestiinan itsehallintoalueella Beit Jalassa ja Jordaniassa Ammanissa. Vuosikymmenen loppua kohden myös toiminta Egyptissä ja Syyriassa vakiintui: instituutin Kairon edustajaksi nimitettiin Dr. Said Sadek ja vuonna 2000 suomalaisten tutkijoiden käyttöön vuokrattiin huoneisto Damaskoksesta. Merkittävällä sijalla Louhivuoren johtajakaudella oli Artas-projekti eli Artasin kylän monikulttuurinen kunnostustyö. Projektin yhteydessä valmistettiin Artasin kylää 1920-luvulla kuvanneen, kansainvälisesti tunnetun suomalaisen antropologin Hilma Granqvistin työstä kertova näyttely.

Suomen Lähi-idän instituutin säätiö on tukenut alkuajoistaan lähtien merkittävästi myös suomalaisia kaivausprojekteja alueella: Suomen teologisen instituutin pääsihteerin Eero Junkkaalan johtamaa Emmaus-Nikopoliin kaivausprojektia ja Helsingin yliopiston eksegetiikan osaston Kinneret-kaivausprojektia.

Instituutin toisen johtajan, edelleen osa-aikaisesti instituuttia johtaneen FT Irmeli Perhon kaudella (2002–2005) päätoimipisteeksi vakiintui Damaskos. Beit Jalan toimipisteestä oli jouduttu luopumaan vuonna 2001 Palestiinalaisalueiden epävakaan poliittisen tilanteen vuoksi ja vuonna 2004 Ammanin tutkijahuoneistosta luovuttiin kustannussyistä. Toimipisteiden supistamisesta huolimatta instituutin toiminta jatkui laaja-alaisena myös maantieteellisesti. Kuvaavaa on, että vuonna 2004 vietettyjä säätiön 10-vuotispäiviä juhlittiin neljässä eri Lähi-idän maassa. Irmeli Perhon johdolla instituutin tärkeäksi toimintamuodoksi nostettiin yhteistyössä suomalaisten yliopistojen kanssa järjestetyt yliopisto-opiskelijoille suunnatut kurssit.

Instituutin kolmannen johtajan dosentti Raija Mattilan aikana (2005–2008) Suomen Lähi-idän instituutti sai toiminnalleen hienot puitteet. Vuonna 2005 instituutin käyttöön ostettiin nk. Zeitunan talo Damaskoksen Vanhasta kaupungista. Talon hankinnan rahoitti Alfred Kordelinin Yleinen Edistys- ja Sivistysrahasto, ja vuosina 2007–2008 toteutettuun restaurointiin saatiin rahoitusta Suomen Kulttuurirahastolta, Svenska Kulturfondenilta, Helsingin yliopistolta, Åbo Akademilta ja Thuringin säätiöltä. Mittavan restaurointiprojektin myötä Mattilan johtajakaudella Lähi-idän rakennustaide ja konservointi korostuivat instituutin kurssitoiminnassa ja harjoittelijoiden valinnassa.

Raija Mattilan johtajakausi huipentui Zeitunan talon juhlallisiin vihkiäisiin joulukuussa 2008. Raamatussa mainitun Suoran kadun (Via Recta) itäportin Bab Sharqin lähellä sijaitseva kaksikerroksinen rakennus ympäröi kahta sisäpihaa. Idyllisen, 500 neliömetrin rakennuksen ensimmäisessä kerroksessa sijaitsevat instituutin toimisto- ja opetustilat sekä kirjasto, toisessa viisi vierashuonetta. Restaurointi suoritettiin paikallisia perinteitä kunnioittaen, mikä tarkoittaa mm. että alakerraltaan kivirakenteisen talon yläkerta muodostuu auringossa kuivatuilla savitiilillä täytetystä puukehikosta ja kattoparrut ovat paksuja poppelirunkoja.

Mattilan kaudelle sijoittuu myös toinen tärkeä merkkipaalu: ensimmäisen laajamittaisen suomalais-arabialaisen sanakirjan julkaiseminen vuonna 2007. Suomen Lähi-idän instituutin säätiö oli mukana Egyptin suurlähettilään Mahmoud Mahdy Abdallahin sanakirjaprojektissa vuodesta 1999 lähtien.

Instituutin neljännen johtajan, dosentti Hannu Juusolan kaudella (2009–2010) instituutin toimintaa vakiinnutettiin ja laajennettiin. Kiinnostus instituuttia kohtaan kasvoi uuden instituuttitalon myötä niin Suomessa, Syyriassa kuin muuallakin. Juusolan kaudella seminaari- ja kurssitoiminnan volyymi kasvoi, arabian puhekielen intensiivikurssit otettiin kiinteäksi osaksi instituutin toimintaa, ja myös instituutin kulttuuritoiminta oli aiempaa vilkkaampaa. Hannu Juusolan kauden ehdoton kohokohta oli Suomen tasavallan presidentin ja hänen puolisonsa vierailu instituutissa lokakuussa 2009.

Vuosina 2011-2014 instituutin johdossa toimi FT Ari Kerkkänen, jonka kaudella instituutin tutkimus- ja kurssitoimintaa vahvistuivat entisestään ja kulttuurin roolia kasvatettiin edelleen. Vuodesta 2014 lähtien johtajana on toiminut jälleen dos. Raija Mattila. Instituutti on toiminut Beirutissa, Libanonissa, vuodesta 2013 lähtien.

Suomen Lähi-idän instituutin säätiön puheenjohtajien ja varapuheenjohtajien sekä muiden hallituksen jäsenten, aiempien asiamiesten ja instituutin johtajien ja muiden edustajien pitkäjänteinen työ on luonut suomalaiselle tieteelle ja taiteelle tärkeän tukikohdan Lähi-itään.

Suomen Lähi-idän instituutin johtajat

FT Mikko Louhivuori 1998–2002
FT Irmeli Perho 2002–2005
dosentti Raija Mattila 2005–2008
dosentti Hannu Juusola 2009–2010
FT Ari Kerkkänen vuoden 2011–2014
dosentti Raija Mattila 2014-

Suomen Lähi-idän instituutin säätiön puheenjohtajat

professori Heikki Palva 1994–2002
pääjohtaja TT Jussi Nuorteva 2003–2007
professori Jaakko Hämeen-Anttila 2008–2010
professori Martti Nissinen 2010-

Suomen Lähi-idän instituutin säätiön asiamiehet

dosentti Aarne Toivanen 1994–2002
Esa Virtanen vt. 2002
FT Sanna Aro-Valjus 2002–2006
FM Heli Oksanen 2006–2009
FM Anu Leinonen vt. 2008–2009, 2009­–